Japanin kääntäjän arki - animea ja sumopainia?

Japanin kääntäjän arki - animea ja sumopainia?

Miten japaninkieliset tekstit kääntyvät luontevaksi suomeksi, ja millaista osaamista ja kokemusta niiden kääntäjiltä vaaditaan? Entä millaista on käännösyrittäjän arki? Tässä blogikirjoituksessa työstään japanin ja saksan suomentajana kertoo freelance-kääntäjämme Saana Kaurala.

Julkaistu 7.3.2018

Anime ja manga innoittajina

Ei liene mikään yllätys, että ensimmäisen kipinäni japanin kieleen sain animesta ja mangasta, kun ne rantautuivat Suomeen 2000-luvun alussa. Sittemmin kiinnostus laajeni kieleen, kirjallisuuteen ja maan kulttuuriin laajemminkin. Japanin kieli vaikutti virkistävän erilaiselta indoeurooppalaisiin kieliin verrattuna, joten kun mietin yliopisto-opintojeni alussa toista työkieltä saksan rinnalle – tai no, oikeastaan kolmatta, sillä myös suomi lasketaan – valinta oli varsin helppo. Siihen helppous oikeastaan jäikin, mutta on toisaalta hienoa, että työssä on haastetta!

Käännösyrittäjän arki on muutakin kuin kääntämistä

Työpäivät vaihtelevat aika paljon, kuten varmaan kaikilla yrittäjillä. Yleensä kuitenkin aloitan työt aamuyhdeksän maissa vastaamalla edellisillan ja -yön aikana tulleisiin sähköposteihin ja selaamalla pikaisesti sosiaalisen median.

Tämän jälkeen onkin jo vuorossa itse ”pihvi” eli kulloinkin käsillä oleva käännös. Jos kyseessä on aivan uusi käännöstyö, luen ensin lähtötekstin ja asiakkaalta mahdollisesti saamani lähdemateriaalin pariin otteeseen alusta loppuun. Monesti myös luen pari suomenkielistä rinnakkaistekstiä, jotka liittyvät käännettävään aihepiiriin. Näin saan hyvän ensivaikutelman siitä, miten aiheesta kirjoitetaan suomeksi.

Kääntäessä tulee haettua paljon tietoa, joten työpäivän aikana selain on yleensä välilehtiä pullollaan. Noin puolen tunnin välein pidän pienen venyttelytauon. Kääntämisen lisäksi vastailen sähköposteihin, hoidan laskutusta ja lähetän papereita kirjanpitäjälle.

Lopettelen työt yleensä viiden maissa. Periaatteessahan käännöstöitä voisi tehdä mihin aikaan päivästä hyvänsä, mutta käytännössä suurin osa sähköposteista tulee kutakuinkin virastoaikoihin, joten olen ajoittanut työpäiväni sen mukaan.

Semantixin nimi oli minulle tuttu opiskeluajoilta erilaisista kääntämiseen liittyvistä tapahtumista ja kääntäjätuttavieni kokemuksista. Yrityksestä oli jäänyt mukava mielikuva, joten perustettuani toiminimeni menin eräässä käännösalan tapahtumassa Semantixin edustajan juttusille. Yllätyin aika lailla, kun pöydän toisella puolella olikin saman yliopiston ja pääaineen kasvatti! Jälleen kerran maailman pienuus kävi ilmi… Tapahtuman jälkeen jatkoimme keskustelua sähköpostitse, palautin koekäännöksen ja pistimme nimet papereihin. Yhteistyö on sujunut mukavasti ja käännettävät tekstit ovat olleet oikein mielenkiintoisia.

Japanin kielen kääntämisen erityishaasteet

Japanin ja Suomen lehtiartikkelien rakenne ja käytänteet eroavat toisistaan, ja joskus tekstin sisältö saattaa kaivata lisäselvennystä suomalaiselle lukijalle. Paikallisia uutisia kuten Japanissa kuuluisan sumopainijan oikeudenkäyntiä ei yleensä ole käsitelty Suomen tiedotusvälineissä yhtä tarkkaan kuin Japanissa, tai uutisissa mainitut asiat eivät ole tuttuja suurimmalle osalle kohdetekstin lukijoista.

Tekstin tasolla sanaleikit ovat millä tahansa kielellä hankalia käännettäviä. Aivan omaa luokkaansa ovat kuitenkin kanji-kirjoitusmerkkien ääntämykseen tai etenkin ulkonäköön perustuvat sanaleikit, joita tulee vastaan esimerkiksi sarjakuvissa. Jos aihe kiinnostaa, esimerkkejä selityksineen löytyy internetin syövereistä vaikkapa hakusanalla ”kanji pun”.

Lempisanoja ja käännöskukkasia

Lempisanoja ja -ilmaisuja minulla on yllin kyllin, mutta eniten pidän ilmaisusta 空気を読む (”kuuki wo yomu”). Sananmukaisesti käännettynä se on ”lukea ilmaa”, mutta sillä viitataan sosiaalisen tilanteen tulkitsemiseen ja yleiseen tilannetajuun. Esimerkkinä tästä voisi olla esimerkiksi se, että huomaa keskustelukumppanin olevan surullinen, vaikka tämä nauraa, mutta ei silti ota asiaa puheeksi, jotta ei saa toista nolostumaan. Toki tilannetaju on tärkeää kulttuurissa kuin kulttuurissa, mutta mielestäni se korostuu Japanissa, jossa on muun muassa tapana vältellä suoria kieltoja ja käyttää mieluummin erilaisia kiertoilmaisuja kuten ”se on vaikeaa”, ”harkitsen asiaa” tai ilmaan roikkumaan jäävä ”se on vähän…”.

Hauskoja käännöskukkasia on vaikka kuinka paljon, mutta esimerkiksi japanilaisessa vessassa ollut runollinen ohjeistus ”Please urinate with precision and elegance” (トイレをきれいに使って頂きありがとうございます) herättää hilpeyttä kerta toisensa jälkeen.

Valokuva kääntäjän omasta arkistosta.

Viimeisimmät blogipostaukset